maanantai 17. marraskuuta 2008

Suomarssi Kivalossa - Kaltiolampi


Keminmaan Kivalot ja Martimo-aavan soidensuojelualue lienee tunnetuin Merilapin alueen retkeilykohteista. Alue on pääosin vaarojen halkomaa suoaluetta ja isoja aapasoita. Komeinta osaa ovat mielestäni Penikat, joissa maisemat alkavat olla jo Lapin näköistä, keloa ja kivikkoa, ja korkeuseroakin on sen verran, että voi puhua ihan näköaloista. 

Kylän ainoa korkea paikka kiinnostaa myös muita kuin retkeilijöitä. Mm. paikallinen politiikan merkkihahmo haluaisi rakentaa paikalle tuulivoimaa. Itse toivoisin sopii, että alue jätetään erämaiseksi. Keski-Penikalla kuuluu olleen joskus ihan laskettelutoimintaakin, ja siellä on myös palovartijan mökki torneineen. Ehkä tuulivoimaloihikin tottuisi, mutta esim. Seittenkarissa (Seskarö) ne kyllä häiritsevät.

Metsähallituksen luontoon.fi-portaalissa on kattava kuvaus alueesta.

Suuntasin siis pesueen kanssa viettämään marraskuista syyspäivää, ja Kaltiolammen suunta oli vielä toistaiseksi tuntematon joten suuntasin kulkuneuvon Pöntiöön. Alunperin meinasin kulkea paikalle Ala-Penikan päältä, mutta keli ja aikataulu olivat sen verran haastellisia että ajelin vähän lähemmäs, Alimmaisen Koivurovan kylkeen metsätietä pitkin, josta olikin ihan opastettu kulku kämpälle asti. 

Reitiltä poikettiin sen verran, että todettiin reitti paremmaksi vaihtoehdoksi. Keskeltä metsää löytyi hiljakseen palava kelokanto, jolle en keksinyt mitään järkevää syttymissyytä -- paikka oli kyllä sellainen ettei kukaan olisi siihen tulia tarkoituksella tehnyt.

Kulkemistahan tuosta ei paljon tullut, joka olikin ihan hyvä -- vuodenaika tuolla kulkemiseen ilman metsästysaikeita on nimittäin ihan väärä. Reitti on märkä, ja viimeinen, Kaltiolammesta lähtevä oja tulvi. Muutama edellinen kulkija oli kantanut rankoja, joita pitkin pääsi kyllä ylitse, mutta muksujen (5-3-1) kanssa ylitys vähän hirvitti,vaikkei nyt varsinaisen henkeäuhkaava ehkä ollutkaan.

Itse kämpän seutu on varmaan talvella, alueen parhaan retkeilykauden aikana, varmaan ihan kiva paikka, mutta ihmetellä pitää silti, miksi tuohon joku kämpän on mennyt pistämään -- muutaman sadan metrin säteeltä löytyisi varmasti paljon kuivempia ja nätimpiäkin paikkoja. 

Hiihtokauden ulkopuolella muut kuin pyyntitarkoituksella liikkujan voivat siis jättää Kaltiolammen huoletta väliin. Paikkahan on Lautiosaareen menevän hiihtoreitin varrella. 

Kelkkareitti ei minusta tullut kämpän pihaan, mutta käytäntö voi olla toki eri -- olen löytänyt Kivalosta joskus hylätyn kelkan keskeltä soidensuojelualuetta. Kelkka kuului Kemiläiselle kelkkasafarifirmalle, joka ei jostain syystä ollut ollenkaan kiinnostunut kelkkansa hakemisesta tai sijainnista, tosin enpä ole käynyt katsomassa, onko päristin vielä paikallaan. Vekotin oli Jääkärikämpän ja Saunasaaren välillä,lähellä virallista reittiä jängän laidassa, ehkä kilometri kämpältä. Ajajaa ei hangen alta ainakaan pilkottanut, joten joko oli kävellyt pois tai sitten erämaa oli jo ottanut ravineet takaisin kiertoon.

Kämppä itsessään oli kaamoksessa tosi hämärä, tosin ihan siisti. Kaksi kerrosänkyä, ihan huovilla, ja olipa tönö vielä edellisen kulkijan jäljiltä lämmin. 

Vieraskirjan mukaan siellä ei kyllä ollut ollut ketään, liekkö sitten aave, mistä vieraskirjassa myös puhuttiin, pitänyt tulia... olikohan se joku Juntunen josta kirjoitettiin. Kirjan mukaan väkeä käy myös sulan maan aikaan, toki ei nyt varsinaisesti päivittäin jos viikottainkaan. Ilmeisesti omalla tunnolla olleet koiruudet olisivat saaneet aaveen pahalle päälle, meilläkin olivat ilmeisesti edesottamukset olleet kunnollisia, koska hyvin siellä ruuat sai laitettua ja kamppeet kuiviksi. Takaisinkin ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukava että olet tämmösen blogin perustanut!! Esittelemäsi kaksi ensimmäistä kohdetta, Nivavaara ja Martimoaapa on tuttuja, mutta mahtava lukea niistä täältä lisää!!

Anonyymi kirjoitti...

todellinen piilopirtti, olin toista viikkoa keväällä kaltiolammella, eikä kokoaikana käynyt ketään.. mahtavaa vaihtelua lapin tupaten täysille mökeille